Kirja-arvostelu: The Infinite Game

The Infinite Game on Simon Sinekin uusin opus, jossa hän kuvaa taistelua kahden ajattelutavan välillä. Toisessa kulmassa on lyhytnäköinen ajattelu, jossa puhutaan kilpailusta, voittamisesta ja vuositavoitteista ja tähdätään vain seuraavaan etappiin. Ja toisessa kulmassa on Infinite Game -ajattelu, loppumattoman pelin konsepti, jossa tavoitellaan jotain suurempaa, jota ei koskaan kuitenkaan saavuteta. Loppumattomalla ajattelutavalla yrityksellä tai tiimillä on missio.

Ajatelkaapa näin: onko busineksessa voittajia? Milloin se peli, jota vaikkapa teidän yrityksenne pelaa, loppuu? Loppuuko se 3 vuoden päästä, entä 5 vuoden päästä? Vai loppuuko se, kun olette saavuttaneet 20% markkinaosuuden? Entä riittääkö 50%? Miten sitten käy? Onko peli ohi?

Busineksessa peli ei oikeasti lopu koskaan. Historia on täynnä esimerkkejä suuryrityksistä, jotka kuvittelivat voittaneensa (kröhöm, Nokia). Jos käyttäytyy kuin voittaja, jos kuvittelee voittaneensa, jos kuvittelee että on mahdollista voittaa, riski sille, että unohtaa uudistua, on suuri. Jos peli ei koskaan lopu, ei voi olla voittajia.

Infinite Game -ajattelussa on seuraavanlaisia osia.

• Just cause (olemassaolon oikeutus)
• Responsibility (vastuullinen toimintatapa)
• Will and Resources (tahto ja voimavarat)
• Trusting teams (luottamus tiimeissä)
• Ethical fading (korkea etiikka)
• Worthy rival (hyvä kilpakumppani)
• Existential flexibility (joustavuus)
• The courage to lead (rohkeus johtaa)

Jos kirjan summaisi yhteen lauseeseen: organisaatiot, joita ohjaa oikeutettu missio ja rohkea johtaja, joissa korostetaan vastuullista, eettistä ja kaukonäköistä ajattelutapaa, ja joiden tiimejä kuunnellaan, luotetaan ja annetaan vastuuta, sellaiset organisaatiot eivät voita (koska voittamista ei ole koska peli ei lopu koskaan), vaan dominoivat jatkuvasti.