Kirja-arvostelu: Ultralearning: Master Hard Skills, Outsmart the Competition and Accelerate your career

Silloin tällöin törmäämme tarinoihin ihmisistä, jotka tuntuvat pystyvän yli-inhimillisiin oppimis-suorituksiin. Kuinka joku voi oppia uuden kielen sujuvasti muutamassa kuukaudessa? Kuinka joku voi suorittaa neljän vuoden yliopisto-opinnot kahdessa vuodessa? Entä yhdessä vuodessa? Miksi oma oppiminen tuntuu tapahtuvan paljon hitaammin? Miksi itse tuntuu, että suuri osa oppimastani unohtuu nopeasti?

Kirjailija Scott Young suoritti MIT:n Computer Science -ohjelmointitutkinnon (normaalisti neljä vuotta) yhden vuoden aikana, käymättä kertaakaan itse koko koulussa. Suoritus, joka sai alkunsa ”1 year MIT-challenge” -tyyliin, johtikin herra Youngin oppimisen tutkijan ja kirjailijan uralle. Miten tällainen suoritus on mahdollista? Onko olemassa ”neroja”, joilta tällainen onnistuu, vai voisiko jokainen meistä pystyä johonkin vastaavaan?

Kirjassa avataan periaatteita, millä oppimista voi tehostaa ja nopeuttaa. Lukiessa alkaa tuntua, että koululaitoksemme on aika jälkeenjäänyt. Meille Contribytellä kirja antoi hyviä ajatuksia ja näkemystä siitä, miten meidän koulutuksia tulisi edelleen kehittää yhä käytännönläheisempään suuntaan. Meidän koulutuksissa suositaan paljon harjoituksia ja työpajamaisuutta, koska itse tekemisellä asioita jää paljon enemmän mieleen. Tämä onkin suuri ongelma esimerkiksi erilaisissa ”sertifikaatti”-koulutuksissa. Tietoa annetaan parissa päivässä paljon ”luentotyyliin”, mutta hyvin vähän siitä jää oppijalle käytännön taitoina käteen.

Oppimisen prinsiippejä ovat muun muassa se, että tutkii opittavaa asiaa ennen oppimista – millä tavalla asian voi oppia? Keneltä? Voiko joku neuvoa? Millä tavalla juuri minä opin tehokkaimmin? Myös suoraan asian harjoittelu lähes heti aloitettua auttaa oppimista. Keskittyminen heikoimpaan osa-alueeseen ja itsensä testaaminen auttavat myös oppimista. Hauskana esimerkkinä oli vaikkapa se, että jos tekee ennen oppimista testin, vaikka se menisikin pieleen, se valmistaa aivoja siihen, että kohta opit tuon asian. Tällä tavalla tutkitusti oppiminen onnistuu paremmin. Lisää prinsiippejä ovat myös jatkuva palautteen haku ja asioiden kokeileminen oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen, että oppimista voi helposti tehostaa, kun suunnittelee oppimispolkuaan, pitää sen käytännönläheisenä, oppiessaan pitää fokuksen opittavassa asiassa, ja hakee taidoilleen jatkuvasti palautetta. Mukava ajatus, että näin vanhemmitenkin voi hakea lisää tehoa opiskeluun. Työurat ovat nykyään sellaisia, että meidän pitää jatkuvasti oppia uusia taitoja, vielä viisi- ja kuusikymppisenäkin!