​Käyttäjätarinoista on puhuttu aikaisemmin meidän Contribyten blogeissa jo paljon. Mitä virheitä välttää käyttäjätarinoissa, liian suurien tarinoiden vaarat,  hyväksyntäkriteerien tehokas tekeminen ja esivalmistelujen tärkeys ovat olleet muun muassa aikaisempien kirjoitustemme aiheina.

Käyttäjätarinat mahdollistavat keskustelun

Käyttäjätarinoiden perusajatuksena on auttaa kehitystiimiä ajattelemaan oikeaa käyttäjän tarvetta, sitä syytä, miksi oikeastaan olemme tekemässä tätä toiminnallisuutta. Käyttäjätarina myös avaa tehtävää toiminnallisuutta ei-tekniseen muotoon, ja tällä saavutetaan se, että voidaan helpommin keskustella kehittäjien ja business-ihmisten välillä. Keskustelu onkin koko käyttäjätarinoiden perusjuttuja. Ilman keskustelua voisimme palata vesiputousmenneisyyteen, ja vain speksata kaiken valmiiksi ennen toteutusta.

Käyttäjätarinoiden perusajatuksena on auttaa kehitystiimiä ajattelemaan oikeaa käyttäjän tarvetta.

Iso kuva unohtuu usein

Mutta yksi tärkeä asia käyttäjätarinoista usein unohtuu. Nimittäin se, miten tämä yksittäinen työn alle kohta tuleva tarina sijoittuu kokonaisuuteen, isoon kuvaan. Tosi usein käy niin, että kun ketterissä toimintatavoissa palastelemme työt sprintteihin sopiviksi, pieniksi toteutettaviksi paloiksi, niin unohdamme näyttää, miten nämä pienet palaset sijoittuvat kokonaisuuteen. Kehittäjistä tulee muurareita, jotka lätkivät tiiliä muuriin sitä mukaa kun heille niitä tuoteomistaja ojentaa. Iso kuva unohtuu, ja muuri kasvaa ja pitenee. Kutsun tätä ”tarinasokeudeksi” – uppoudumme niin paljon yksityiskohtiin, että unohdamme kokonaan vaikkapa tuotteen vision, tai releasen tavoitteet. Miten tehtävä tarina vaikuttaa niihin? Mikä osa tällä juuri tehtävällä työllä on suurempaan tavoitteeseen?

Motivaatio vahvistuu, kun ymmärtää ison kuvan

Ihminen motivoituu vahvasti, kun hänellä on käsitys, että hänen tekemänsä työ on arvokasta, ja auttaa organisaatiota eteenpäin. Iso kuva, helikopterinäkökulma tarinan ympäriltä, saattaisi hyvinkin auttaa tarinan kanssa työskenteleviä ihmisiä vielä parempaan suoritukseen. Varsinkin kanban toimintatapana on sellainen, missä tarinasokeus on suuri uhka. Tiketti toisensa jälkeen otetaan jonosta ja työn alle. Sprinttien puuttuessa ei koskaan pysähdytä miettimään, miten tehty työ ja kehitysjonossa olevat työtiketit oikeasti auttavat meitä tavoitteeseen.

Parempi ison kuvan ymmärrys auttaa selkeyttämään toteutusta

Ison kuvan korostaminen voisi auttaa myös selkeyttämään tehtävän kuvausta. User Story mapping on hyvä työkalu kuvaamaan tarinoiden sijoittumista toiminnallisuus ja prioriteettiakseleilla. Kuinka helppoa olisikaan ottaa tarinaa aloitettaessa tarinakartta esiin, ja havaita, mihin tarina siellä sijoittuu? Kartasta voisi katsoa, mitä samaan toiminnallisuusalueeseen on mahdollisesti tulossa vielä tähän releaseen, entä seuraavaan releaseen. Vaikuttaako tulevien asioiden tietäminen toteutukseen? Se voi hyvinkin vaikuttaa – esimerkiksi varautumalla käyttöliittymässä uusiin valintoihin tai arkkitehtuurissa tulevaan toteutukseen.

User Story mapping on hyvä työkalu kuvaamaan tarinoiden sijoittumista toiminnallisuus ja prioriteettiakseleilla.

Tarinasokea tiimi unohtaa haastaa tuotejohtoa

Tarinasokea toteutus unohtaa myös haastaa tuotepäällikköä ja muuta tuotejohtoa siitä, miten tuotteen visio on kehittynyt. Miten tämä tarina sijoittuu asiakkaille tarjottavan tuotteen isoon kuvaan? Kuinka tärkeä ominaisuus on, ja miksi? Mitä ongelmia se asiakkaille ratkaisee? Miten juuri tämä toiminto vahvistaa tuotteen kilpailukykyä? Miten erottaudumme kilpailijoista yhä paremmin? Eikö kuulostakin asioilta, jotka auttavat motivaation rakentamisessa?

Motivoitunut tiimi tekee parempaa jälkeä – älä siis unohda linkata tarinaa ja isoa kuvaa!

Motivoitunut tiimi tuntee suurempaa vastuuta ja painetta saada toiminto kehitettyä hyvin, valmiiksi ja aikataulussa. Ja sen takia ison kuvan valottaminen jokaisen tarinan yhteydessä on tärkeää myös ketterälle tiimille!