Helmikuun alussa Contribyte ja Prodman yhdistyivät ja jälkimmäisen ”tuotepäälliköt” tiputettiin suoraan syvään päähään, eli keskelle kehittäjäorganisaatiota ja sen asiakkaita. Niin kuin aina uutta aloittaessa aika on kulunut siivillä. Mutta mitä kaikkea tuotejohtamisen näkökulmasta maailmaa katsonut oppii, kun hänet pudotetaan keskellä ”hard core” T&K-jengiä?

Sama termi, eri merkitys

Joka alalla on oma jargoninsa ja toki tuotekehityksen kieli oli ennestäänkin ollut tuttua, mutta tietynlaista sopeutumista uuteen murteeseen tarvitsee. Samoilla termeillä voi nimittäin olla eri merkitys riippuen siitä, miltä puolelta niitä katsoo. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa:

[table id=1 /]

Kun tiimit ovat pieniä ja abstraktiotasoja ei ole montaa, niin termitkin ovat lähempänä toisiaan. Mutta mitä suurempi, hierarkisempi ja siiloutuneempi organisaatio on, sitä todennäköisemmin samoilla termit voidaan ymmärtää eri tavoin. Sermin taakse huudellessa kannattaa siis varmistaa että kantoaalto on viritetty oikein.

On arvoa ja on kustannuksia

Karrikoidusti ottaen tuotekehityksessä kulutetaan rahaa ja liiketoiminnan puolella taas tuotetaan sitä. Tai ainakin molempien mittareissa nämä asiat ovat näkyviä: Myyntiä mitataan sisään tulevan rahan kautta, tuotekehitystä taas kulutetun rahan ja ajan. Se lienee syynä, että monet tuotekehityksen asiat tuntuvat projisoituvat kustannuksiin tai hukkaan.

Kustannuksista pitää olla tietoinen, mutta liika keskittyminen niihin johtaa tilanteeseen jossa arvon tuotto unohtuu. Siitähän uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisestä kuitenkin on kyse ja sen toivoisi näkyvän tuotekehityksessäkin selkeämmin. Pienikin työ on hukkaa, jos se ei tuota arvoa asiakkaalle.

Tehokkuus ja ketteryys ovat usein toistensa vastakohtia

Teollinen aika on keskittynyt tehokkuuden maksimointiin. Tuottavuutta on pyritty kasvattamaan keskittymällä yhteen asiaan ja sen suorittamiseen mahdollisimman tehokkaasti. Lean-ajattelu on tuonut tehokkuusmantraan mukaan odotusaikojen minimoinnin ja virtausajattelun, mutta edelleen oletetaan, että tuotekehityksessä koodataan oikeita asioita samalla tavalla kuin tuotantolinjalla hyödykkeitä. Tekemistä uudistetaan ottamalla SAFe:n kaltaisia menetelmiä käyttöön, joilla ketteryyden pitäisi skaalautua isoihinkin kehityshankkeisiin.

Maailma vaan tuppaa muuttumaan niin nopeasti, että ketteryyttä pitäisi saada skaalattua YLI tuotekehityksen. Varsinkin kun digitaalisen kehityksen rooli kasvaa ja muuttuu koko ajan asiakkaan polun digitalisoituessa. Loppuun asti viritetty tuotantokoneisto taipuu yleensä huonosti muihin tehtäviin tai on muuten oppivainen. Molempia tarvitaan. Kun tehtävä on selvä, niin kannattaa panostaa tehokkuuteen. Kun tehtävä ei ole selvä, niin kannattaa käyttää aikaa uuden oppimiseen.

Kolme (tähän asti) suurinta oppia

Oma oppiminen uudessa ympäristössä toivottavasti jatkuu yhtä vauhdikkaana, mutta tässäkin vaiheessa voi jo listata suurimmat aha-elämykset tuotekehityksen ihmemaasta.

1. Vaihtelu virkistää ja motivoi. Ei kannata jämähtää liian kauaksi aikaa tekemään samoja asioita vaikka niistä nauttisikin.
2. Asiakasymmärryksen lisäksi tuotepäälliköillä ja muilla liiketoiminnan edustajilla pitää olla kehittäjäymmärrystä. Empatiaa koodareita tai ketä tahansa kohtaan voi parhaiten kasvattaa jalkautumalla heidän joukkoonsa.
3. Kun uusia asioita ja virikkeitä tulee paljon kerralla, niin oma fokus saattaa kadota ja tehokkuus laskea. Kaikkea tulee helposti aloitettua, mutta mitään ei tahdo saadaan maaliin. Henkilökohtainen kanban-taulu ja tiukka WIP-raja ovat oiva apu.

Tähän mennessä Liisan seikkaulu uudessa ihmemaassa on ollut pelkästään positiivinen kokemus. Kannattaa siis olla rohkea ja heittäytykää uusiin haasteisiin!

P.S. Meillä Contribytellä on aina paikkoja auki hyville tyypeille. Jos kiinnostaa niin kurkkaa täältä.