Jousiampuja Taru Kuoppa treenaa kohti Tokion Olympialaisia Contribyten tukemana. Kilpailu Olympia-paikoista käy kuumana, ja Tarulla onkin ollut kiireinen kausi kilpailusta toiseen matkatessa. Lue alta, kuinka taistelu Olympia-edustuksesta on edennyt!

Odotukset kauteen 2019 olivat suhteellisen korkealla muun muassa jaossa olleiden olympiapaikkojen suhteen, joskin suhtauduin realistisesti siihen, että isojen muutoksien jälkeen en ole vielä sellaisessa kunnossa, että pystyisin asettamiani tavoitteita välttämättä sellaisenaan tänä kesänä saavuttamaan.

Mutta paljon hyvää kuitenkin kesän aikana syntyi! Palataanpa ensin alkukesään ja MM-kisoihin Hollantiin, jotka olivat kauden päätavoitteeni. Noh, pannukakuksihan tuo reissu meni, eikä siitä juuri sen kummempaa kerrottavaa jäänyt. Kisassa oli kauden siihen astisista kisoista sekä huonointa että parasta kisa-ammuntaa, ja kauaksi jäi tavoite 16 parhaan joukkoon sijoittumisesta.

Pääsin kuitenkin MM-kisoista nopeasti yli, sillä seuraaviin kilpailuihin lähtö oli jo alle viikon kuluttua. Nyt vuorossa olivat toista kertaa järjestettävät European Games -kilpailut Minskissä Valkovenäjällä. Kyseessä oli monilajikilpailut, ja Suomen joukkueessa kilpaili noin 30 urheilijaa useasta eri lajista. Oli kiva päästä tapaamaan aiemmista kisoista tutuksi tulleita urheilijoita.

Kisafiilis oli hyvä ja ammunta tuntui sujuvalta. Alkukisan muutama virhe verotti tulosta, mutta pääsin kuitenkin kaaviossa ihan hyviin asemiin. Ottelukierroksilla voitin ensimmäisenä eliminaatiopäivänä 2 ottelua, joista jälkimmäinen vastus oli hallitseva Euroopan-mestari. Seuraavana päivänä hyvä otteluvire vähän rakoili ja kisat loppuivat tappioon. Tuloksena kuitenkin uran paras sijoitus, 9. sija.

Minskin jälkeen kisailtiin Vantaalla mixed-parien Suomenmestaruuksista SM-viikon yhteydessä ja ammuimme luottoparini Tekoniemen Antin kanssa lopulta hopeaa. Ammuimme alkukisassa parhaat yhteispisteet ja lähdimme kisaan ykkösinä voittaen ensimmäiset ottelut, mutta harmittavasti YLEn finaalilähetyksessä osumia tuli sinne tänne ja kulta karkasi käsistä.

Vantaan jälkeen sain parin viikon hyvän treenijakson, jonka viimeistelin Iitin kansallisessa kilpailussa ampumalla uuden 70 metrin Suomen ennätyksen. Aiemman ennätyksen ammuin 3 vuotta sitten, ja nyt silloinen ennätys parani 3 pistettä lukemiin 647. Kilpailussa moni asia sujui todella mallikkaasti, mutta vielä jäi parannettavaa.

Heinäkuun lopulla ammuttiin henkilökohtaisista Suomen mestaruuksista Kemissä. Pohjois-Suomeen osui ensimmäiselle päivälle varsin trooppinen, yli 30 asteen keli, mutta seuraavan päivän otteluihin saatiinkin sitten toista ääripäätä kovan tuulen ja viileämmän sään muodossa. Vaihtelevista olosuhteista ja takkuilevasta ammunnasta huolimatta saavutin Suomen mestaruuden ja Sherwoodin iloisten veikkojen joukkueella ammuimme joukkue SM-pronssia.

Elokuussa oli kalenterissa vielä pari kilpailua, mutta tiivistahtisen alkukesän myötä alkoi takki olla jo vähän tyhjä eikä uusia ennätyksiä enää hätyytelty.

Normaalisti pidän ammuntataukoa heti kilpailukauden jälkeen elokuussa, mutta tänä vuonna pidin vain muutaman kevennetyn ammuntaviikon ennen kuin aloin valmistautua kauteen 2020. Syy tähän oli se, että pidän ammuntataukoa vasta loka–marraskuun vaihteessa, jolloin lähdemme pienelle lomalle. Alkusyksyn ohjelmassa on ollut tähän saakka salitreeniä sekä  pientä säätöä asennon parantamisen suhteen, ja useampien tuskaisten ja sen jälkeen oivaltavien harjoitusten jälkeen, iso kivireki tippui harteilta ja opin aikaisemmin täysin mahdottomalta tuntuneita asioita! Vihdoin tuntuu, että suurin osa asioista on loksahtanut kohdilleen ja ammunta on sairaan kivaa! Uskon, että loma vaan tuplaa tätä hyvää tunnetta ja täyttää kaikki psyykkiset ja fyysiset varastot positiivisella energialla.

Ensi kauteen kuuluu kesäkauteen valmistautumisen ohella muutama hallikilpailu Suomessa, muun muassa Joensuussa tammikuun lopulla järjestettävä SM-viikko, jossa ammutaan poikkeuksellisesti 25 metrin kilpailu, sillä 18 metrin halli-SM kisataan huhtikuussa Kokkolassa.

Niin ja ne tärkeimmät, olympiakarsinnat: toukokuussa Turkin Antalyassa kisataan EM-kilpailut, joissa käydään samalla maanosakarsinta Tokion paikoista, joita on jaossa neljä kappaletta. Turkin jälkeen on vielä juhannuksen tienoilla viimeinen mahdollisuus paikkoihin Berliinin maailmancupissa. Karsintakilpailuihin on suunnitelmissa valmistautua leireilemällä keväällä sekä käymällä parissa 70 metrin kilpailussa ulkomailla.

Kuulostaa jännittävältä! Nyt vain rutkasti onnea Tarulle viimeisiin koitoksiin kohti Olympialaisia!